“Vanheneva mies ajautuu ostos-television kuntolaitemainosten maailmaan.”

Elokuva oli ensimmäinen todellinen harppaukseni kokeellisen dokumentin suuntaan. Tutkin elokuvassa dokufiktiivisen tarinan kautta kehollisuutta ja sen esineellistämistä — teemoja, jotka kiehtovat minua yhä.

Elokuvan teossa otimme tietoisia riskejä. Kuvasimme sen kokonaan VHS-kameralla, mikä toi mukanaan utuisen, nostalgisen ja surrealistisen estetiikan. Elokuva toimii muistona 90-luvusta, ajasta jolloin lapset kasvoivat ostos-television opastuksella.

Käsittelen elokuvassa myös isäni syöpää, mikä teki siitä dokufiktiivisen. Isä on elokuvan päähenkilö ja yritin rakentaa elokuvaa myös hänen tuntemustensa kautta; halun olla ikuisesti vahva, hyväkuntoinen ja kykenevä.